Sijaiskoti

Päivät vastaanottokeskuksella olivat Sofiannan mielestä ihan tylsiä. Päivät kuluivat ruokailujen, koulunkäynnin, ulkoilun ja ohjatun toiminnan, läksyjen ja vapaan leikin merkeissä laitoksessa. Sofiannaa harmitti tuo kun piti hankkiutua perheestä eroon koska tämmöistä se sitten on. Kunnes yhtenä päivänä Sofianna kutsuttiin toimistolle ja sanottiin, että hän saa sijaiskodin.



Sijaiskoti on kuulemma Joensuussa ja semmonen 55-vuotias leskeksi jäänyt täti, joka on asunut Utahissa mutta sieltä muuttanut Joensuuhun haluaa itselleen pienen tytön, koska hänen itsensä aikuiseksi kasvaneet lapset olivat kaikki poikia ja se täti oli toivonut alle 10-vuotiasta pientä tyttöä itselleen. Se täti työskentelee kuulemma asuntomyyntitoimistolla Joensuun keskustassa. Näin sanottiin.



Sofianna sai tavata sen tätin ensimmäisen kerran vastaanottokeskuksen toimistolla. Täti oli hoikka ja vaaleahiuksinen ja tyylikkäästi pukeutunut. Kapeat kasvot, valkoiset hiukset oli tällä pienikokoisella ja sirolla tädillä. Täti ilahtui kovasti nähdessään Sofiannan ja huudahti:"Oi miten suloinen tyttö!!!" Sofianna aluksi hieman ujosteli, mutta sossut patistelivat Sofiannaa tervehtimään. Sofianna sanoi:"Hyvää päivää, täti." Täti oli iloinen ja sanoi, että voi miten herttaista ja että kaiken lisäksi myös kohtelias ja hyvin käyttäytyvä tyttö. Täti sanoi, että onpa nyt onni potkaissut.



 Sofianna huomasi että hän pitää tuosta tädistä. Vastaanottokodissa Sofianna kehuskeli kaikille sillä, että hän pääsee sijaiskotriin asumaan ja että on todella kiva sijaisäiti ja että hän tekee kaikkea kivaa sijaisäidin kanssa sitten kun pääsee sijaiskotiin. Sofianna myös härnäsi muita lapsia lällättelemällä heille että hänpä pääsee sijaiskotiin ja muutpa jääkin laitokseen. Viikkoa aiemmin oli Down-tyttö viety pois ja kaikille oli selitetty, että Laura lähti sijaiskotiin. Sofianna mietti silloin että pääsisiköhän hänkin ja nyt hän oli pääsemässä. Ihan niinkuin se down-tyttö Laurakin lähti viikko sitten johonkin, sijaiskotiin.



Sofianna odotti malttamattomana sijaiskotiin pääsyä. Viikko piti odottaa vielä ja seuraavalla viikolla Sofianna pääsi katsomaan uutta kotia. Se oli kerrostaloasunto Joensuun keskustassa, aika uudessa kerrostalossa ja siellä oli sauna ja lasitettu parveke sekä kolme makuuhuonetta, olohuone, vessa ja keittiö. Siellä oli myös ihana koira, pitkäkarvainen collie. Asunto sijaitsi Torikadulla ja sijaisäiti kertoi, että samalla kadulla, tien toisella puolella on myös kirkko ja että kirkossa käydään joka sunnuntai. Sofianna sai uuden äitinsä kanssa valita itse huoneeseen kaikkea kivaa sisustusta ja kirjoituspöydän läksyjen tekoa varten ja Sofianna oli aivan innoissaan uudesta kodista, äidistä ja siitä että siellä on myös collie talossa. Colie eli lassiekoira.



Sitten koitti se viikko jolloin Sofianna muuttaa. Sofiannalle pidettiin läksiäiset ja oli kakkua ja mehua tarjolla ja lauluesityksiä. Sekä myös yhteislaulua ja laululeikkejä. Sofianna oli onnelinen nyt. Sitten kun uusi äiti tuli Sofiannan hakemaan kotiin, niin sitten alkoi arki sijaisperheessä.