Sofiannan koulunkäynti

Sitten koitti se päivä jota sijaisäiti oli Sofiannan kohdalla jännityksellä ja osittain myös kauhullakin odottanut. Nimittäin koulunkäynti. Monesti illalla myöhään kun tyttö jo nukkui, sijaisäiti mietti kaikenlaisia kauhuskenaarioita mielessään Sofiannan koulunkäynnistä. Entäs jos se tyttö alkaa siellä temppuilemaan, mitäs sitten tehdään? Sofianna osasi kyllä olla herttainen ja ihana tyttö jos vaan halusi, mutta toisinaan villi, itsepäinen ja suorastaan kamala puoli tuli tytössä esille.




Sofianna oli toisaalta juuri sellainen suloinen tyttö kuin minkä hän oli kuvitellutkin sijaislapsen olevan. Sofianna oli ulkonäöltään ja käytökseltään jossain määrin ihan niinkuin sijaisäiti itse oli tuossa iässä ja monet luulivat Sofiannan oikeastikin olevan hänen tyttärensä, niin hätkähdyttävän paljon samaa ulkonäköä ja luonnetta heissä kieltämättä on, mutta koskaan ei ole sijaisäiti edes pienenä olut yhtä vaikea kuin mitä tämä Sofianna joskus. Sofiannan sijaisäidillä itsellään oli perheessä ollut myös sisaruksia samalla tavalla kuin Sofiannalla. Hänelläkin oli todella paljon vanhempi isosisko ja pari vuotta vanhempi isosisko sekä myöskin kaksosveli. Ihan niinkuin Sofiannallakin.




Aamulla Sofianna heräsi reippaana tyttönä kouluun. Koulumatkaa oli harjoiteltu yhdessä ja Sofianna muisti ulkoa, miten sinne mennään. Sofianna osasi mennä sinne kävellen ja matkaa oli noin kaksi kilometriä. Sofianna söi aamupuuronsa ja iloisena jutteli aamiaispöydässä ja sijaisäiti lähti Sofiaa saattamaan kouluun jonkun matkaa koiran kanssa koska hän ulkoilutti koiran ennen töihinsä lähtöä.



Sunnuntaina kirkossa oli mennyt oikein hyvin Sofiannan kanssa ja Sofianna oli laulanut siellä ja istunut penkissä kiltisti koko sakramenttikokouksen ajan ja kun oli lasten toimintaa niin siihenkin oli tyttö osallistunut ilman ongelmia. Ei ollut kiusannut muita mutta toisaalta näyti myös siltä, että hän ei kovin helposti myöskään tutustu muihin lapsiin. Sijaisäiti kysyi vielä lopuksi lasten toimintoja vetävältä naiselta joka oli sijaisäidin tuttu jo nuoruuden ajalta, että miten Sofianna käyttäytyi lasten toiminnoissa, niin hyvin oli käyttäytynyt, ei ollut ongelmia ja että Sofianna oli myös auttanut siellä pienempää lasta. Siitä oli Sofianna saanut kehuja osakseen.



Kun käveltiin kohti koulua, sijaisäiti muistutti vielä, että olehan sitten kiltti tyttö siellä koulussa äläkä temppuile. Sofianna iloisena sanoi "Okei, mami!" ja leveästi hymyillen heilautti kättään ja meni koulun pihaan jossa kohta alkoi kello soida ja lapset riensivät ala-asteen ovesta sisään, Sofianna siellä toisten joukossa. Sijaisäiti ulkoilutti koiran ja meni sitten töihinsä. Töissä aika kului rattoisasti kivojen työkavereiden kanssa joista muutama kuului samaan seurakuntaan ja olivat siten tuttuja sekä kirkosta että työpaikastakin.




Koulun jälkeen Heidin oli määrä hoitaa Sofiannaa nyt aluksi mutta jos Sofiannalle löytyy harrastuksia joihin menee suoraan koulusta tai muutama tunti koulusta päättymisen jälkeen ja kun Sofianna on oppinut olemaan uudessa paikassa yksin kotona niin silloin hoitajaa ei tarvita enää. Koulussa Sofianna aluksi hieman ujosteli muita lapsia. Sofianna on neljännellä luokalla, mutta vuotta nuorempi kuin muut ja ikäisekseen pienikokoinen. Mutta se ei johtanut muitten taholta mitenkään kiusaamiseen eikä syrjimiseen vaan muut tytöt tulivat juttelemaan Sofiannan kanssa välitunnilla ja tutustumaan. Sofianna tuntui hyvin viihtyvän siellä koulussa, käyttäytyi hyvin ja oli herttainen ja suloinen näin nyt ainakin aluksi.



Koulun jälkeen Sofianna meni kotiin ja siellä oli Heidi odottamassa, sijaisäiti oli antanut Heidille heidän vara-avaimen jolla Heidi tuli sinne sisään ja Heidin kanssa Sofianna söi ensin välipalaa jota Heidi oli valmistanut Sofiannalle. Heidi oli joskus tehnyt voileipiä, joskus leiponut mustikkapiirakkaa ja joskus kotitekoista pizzaa, joskus Heidi oli paistanut lettuja. Sofianna söi iloisena välipalansa yhdessä Heidin kanssa ja mitä siitä jäi niin usein säästettiin jotakin hyvää syötävää myös sijaisäidillekin. Sitten oli aika tehdä läksyt ja Heidi auttoi tarvittaessa niissä läksyissä.




Läksyjen teon jälkeen ulkoilutettiin ja ruokittiin koira ja kun nämä hommat oli tehty, niin sitten pelailtiin tai katsottiin leffaa tai ihan vaan juteltiin. Sofianna viihtyi hyvin Heidin kanssa ja kertoi Heidille omia salaisia asioitaan. Hän kertoi, että uusi luokka on kiva ja opettaja myös, mutta siellä luokassa on kuulemma myös eräs tyttö joka on läski ja muutenkin pöhkö ja että Sofianna haukkuu sitä tyttöä.


Heidi yritti puhua Sofiannalle tuosta, että toisen ihmisen nimittely vaikkapa nyt läskiksi on väärin ja koetti kysellä Sofiannalta että miltä hänestäkin tuntuisi jos joku nimittelee vaikka silmissä olevan katseen takia tai hiusten takia tai haukkuisi laiheliiniksi, pitäisi outona tyyppinä tai jotakin tai vitsailisi, että "Sofianna on aave" tai jotain sinne päin. Sofianna näytti kiusaantuneelta ja oli mietteliään oloinen myös ja sanoi "En tiedä." Heidi sanoi, että kannattaa lopettaa se haukkuminen, koska jos haukkuu niin siitä jää vielä kiinni ja joutuu vaikeuksiin, opettaja voi ottaa yhteyttä kotiin, voi joutua rehtorin puhutteluun, jälki-istuntoon tai mihin vaan ja että se on kaikkien mielestä ikävää jos Sofianna kiusaa koulussa jotakin toista lasta. Sofianna pyysi, että Heidi ei kertoisi sijaisäidille siitä kun Sofianna kiusaa. Heidi sanoi, että voi olla kertomatta mutta yhdellä ehdolla: kunhan Sofianna lopettaa nyt heti ja välittömästi sen toiseen lapseen kohdistuvan kiusaamisen. Koska jos se jatkuu, niin siitä jää kiinni joka tapauksessa. Sofianna lupasi lopettaa. Pari viikkoa koulussa sujui hyvin ja Sofianna tuntui sopeutuvan hyvin luokkayhteisöön, teki läksyt, pärjäsi koulutehtävissä hyvin ja oli opettajaa kohtaan kiltti ja kohtelias. Mutta sitten alkoivat vaikeudet koulussakin.