Sofianna ja uusi isä

Sofianna aloitti kuudennen luokan tavallisella luokalla. Sofianna oli 11-vuotias eli vuotta nuorempi kuin muut kuudesluokkalaiset ja ikäisekseen pienikokoinen, mutta silti hän sopeutui luokkaan hyvin eikä kukaan näyttänyt syrjivän häntä ja hänet otettiin hyvin vastaan ja jo ensimmäisellä välitunila hän tutustuin muutamaan muuhun luokan tytöön joiden kanssa alkoi viettää aikaa välitunneilla ja Sofiannasta tuli nopeasti aika suosittu tyttö. Myös koulutehtävistä Sofianna suoriutui hyvin ja oli innokas oppimaan uutta. Koulu meni loistavasti. Äiti oli iloinen ja ylpeä siitä, kun Sofianna menestyy koulussa niin hyvin.



Pikku Janika oli kävelevä taapero joka käveli ja hymyili kaikille. Hän ei vielä osannut puhua yhtäkään sanaa, mutta kaupassa aina Janika hymyili ihmisille ja heiluti kättään ihmisiä nähdessään. Äiti oli vielä kotona Janikan kanssa mutta vieraili joskus työpaikallaan mukanaan pikku Janika ja siellä työpaikallaan Janika heilutti kättään ja antoi kauniit hymynsä myös äidin kollegoille ja yksi äidin kollega totesi, että: "Oooooooh mikä prinsessa!" Janika hurmasi hymyllään kaikki ja usein varasti shown ja onnistui aina pääsemään kaiken huomion keskipisteeksi joka paikassa.



Sofianna oli edelleen innokas hoitamaan Janikaa, laitteli pikkusiskon hiuksia letille ja työnteli rattaissa ja edelleen puki ja vaihtoi vaippoja ja syötti lusikalla ruokaa pikkusiskolle ja leikki pikkusiskon kanssa. Janikan fysioterapeutti oli oikein iloinen siitä, kun Sofianna leikkii Janikan kanssa ja on mukana kuntoutamassa Janikaa ja niin innokas siinä ja Janika joka ihailee Sofiannaa suuresti, tuntuu oppivat parhaiten silloin kun Sofianna on mukana opettamassa. Tytöillä näytti olevan aivan ihana sisarussuhde.



Joskus Sofiannaa harmitti kun aina kun tuli vieraita tai kun jossakin käytiin, kaiken huomion sai Janika ja kun Janika varasti shown. Se keljutti joskus Sofiannaa, mutta kyllä silti Janika oli ihana sisko Sofiannan mielestä. Perhe oli onnellinen ja muuten täydellinen paitsi isä puuttui. No, siihenkin löytyi ratkaisu.



Äidin eräs kaveri oli pitkään puhunut äidille Luukaksesta. Luukas Vähäniitty oli nelikymppinen linnakundi, johon äidin kaveri oli työssään tutustunut. Luukas oli istunut linnassa yhden elinkautisen ja oli tatuointeja paljon Luukaksella ja Luukas oli tähän asti ollut pahsti alkoholisoitunut, asunnoton, yömajan asukas joka eli sossun rahoilla ja jolle sossu oli kustantanut muun muassa vaatteita ja  terveydenhuollon menoihin, myös yksityisen sektorin terveydenhuoltoon sossu usein myönsi maksusitoumuksia Luukakselle, koska sääli asunnotonta miestä. Äidin kaveri jolla itsellään ei ollut omaa poikaa, sääli Luukasta myös ja piti Luukasta kuin omana poikanaan ja piti tapanaan laulella Luukakselle näin: "Mistäs tulet, kustas tulet poikani poloinen?" Siihen Luukas usein vastasi: "yömajaltahan minä tulen. " Ja totta tosiaan, omana poikanaan piti äidin kaveri Luukasta.




Äidin kaveri sanoi äidille, että sinä kun olet nyt leski, niin mitäs jos tutustuisit tuohon Luukakseen, niinjospa saisit miehen itsellesi. Äiti empi kovin asiaa, koska Luukashan on vasta 40-vuotias ja lisäksi linakundi joka elää sossun rahojen varassa. Mutta eräänä päivänä äidin kaveri oli erääseen paikkaan tuonut Luukaksen näytille ja sanoi, että tässä on tämä komea mies. Ja totta tosiaan, Luukas oli komea! Luukas oli ihan yllättävän komea, miehekäs ja ikäistään vanhemman oloinen ja kohteliaasti kätteli äitiä. Äiti esiteli itsensä ja kertoi olevansa leski ja kahden pienen tytön yksinhuoltaja. Siellä taustalla Sofianna ja Janika yhdesä leikkivätkin ja Sofianna tuli paikalle kantaen Janikaa sylissään ja Janika heilautti kättään moikatakseen ja hymyili valloittavasti Luukakselle. Sofianna kätteli ja sanoi päivää. Luukas ihasteli että onpas siinä suloisia pikkutyttöjä leskirouvalla.



Luukas kävi toisinaan heillä kotona kylässä, tutustui äitiin ja lapsiin ja lapset tykkäsivät kovasti Luukaksesta ja pitivät Luukasta isänään. Luukas kertoi, että hän on hakenut ammattikouluun opiskelemaan puusepäksi ja haaveissa on ammattikoulun jälkeen perustaa oma yritys puuseppänä ja että hän on kunnolinen ja rehti mies nykyään ja yrittää päästä viinasta kuiville ja opiskella ammatin ja haaveilee perheestä ja että hän on useamman kerran äitiä ja lapsia tavattuaan tullut siihen tulokseen etä äiti olisi Se Oikea ja hän olisi myös valmis pikkuneideille isäksi.



Sitten eräänä kauniina päivänä Luukas ilmestyi yhtenä lauantaina suklaarasian ja ruusukimpun kanssa heile kotiovelle ja kosi äitiä ja äiti suostui kosintaan. Sofianna oli nähnyt ja kuulut tuon kaiken ja riemuitsi siitä, kun saa uuden isän ja huusi:"Jee jee jee! äiti ja isi menevät naimisiin!" ja otti Janikan syliinsä ja tanssahteli Janikan kanssa ja sanoi Janikalle:"Eikös olekin Janika kivaa kun iskä ja äiti menevät naimisiin ja nyt meillä on äidin lisäksi myös isi?" Janika jokelteli ja hymyili ja taputi käsiään. Näin oli siis sekä äiti että lapset hyväksyneet uuden isän.



Suuniteltiin jouluhäitä, että häät olisi jouluna ja koko suku tulisi hääjuhlaan. Jouluun oli vielä aikaa ja äiti kotona hoiti Janikaa ja Sofianna kävi koulua ja joskus viikonloppuisin käytiin Kuusamon mökillä koko porukalla, myös Luukaksen ollessa mukana. Elämä hymyili ja kaikki olivat onnellisia.