Sofiannan tilanne kääntyy hyvään suuntaan

Nyt 10-vuotiaana Sofianna oli mennyt monessakin asiassa eteenpäin ja paljon. Koulussa hän opiskeli osa-aikaisesti tavallisessa luokassa ja pärjäsi isossakin ryhmässä ja sieltäkin oli löytänyt kavereita. Sofianna oli aloittanut myös uusia harrastuksia. Heidi oli edeleen kuvioissa mukana, mutta nyt Heidin ei tarvinnut iltapäivisin enää hoitaa Sofiannaa, koska äiti oli kotona vauvan kanssa ja oli iltapäivisinkin kotona Sofiannan tullessa kotiin koulusta. Sofianna oli aloittanut partion ja kävi partiossa säännölisesti. Myös Martat-järjestön nuorisojaostossa eli pikkumartoissa Sofianna oli aloittanut ja oli nyt sekä marttojen jäsen että myös partiolainen. Ne ovat hyviä harrastuksia ja Sofiannan äiti oli ylpeä Sofiannasta.



Seurakunnassa Sofianna oli ahkera käymään ja kuunteli tarkkaavaisena lasten kokouksissa kaikille yhteisen kokouksen jälkeen. Sofianna päätti myös käydä kasteella ja niin Sofianna eräänä päivänä kastettiin kirkon jäseneksi ja Amerikan veljet perheineen saapuivat juhlimaan tätä ihanaa tapahtumaa, samoin myös Sofiannan adoptioäidin isä eli Sofiannan ukki saapui paikalle ja etenkin ukki oli aivan erityisen iloinen tuosta asiasta ja sanoi, että "Aivan oikein!" ja oli ylpeä niin Sofiannasta kuin Sofiannan äidistäkin ja kehui että "Olet sinä hyvin onnistunut nyt tämän Sofianna-tyttäresi kasvatuksessa." Sofianna oli iloinen kun sai taas leikkiä veljien lasten kanssa. Sofianna oli nyt myös virallisesti mormoni.



Sofianna oli onnellinen tyttö ja kotona pikkusisko oli tärkeä ja mieluinen. Janika ei osanut vielä muuta kuin hymyillä, nauraa ja äännellä, mutta Sofianna kanniskeli Janikaa usein sylissään ja lauleli Janikalle pingviinitanssi-nimistä laulua. Äiti oli iloinen siitä miten hyvä sisarussuhde on ja miten hyvin oli Sofianna ottanut Janikan vastaan. Janika kehittyi hyvin hitaasti ja vaikka harjoiteltiinkin paljon erilaisia jumppalikkeitä, niin juuri mihinkään suuntaan ei Janika kehittynyt koko ensimmäisen elinvuotensa aikana mutta arveltiin, että Janika kehittyy omaan vauhtiinsa ja että vielä se Janikakin alkaa ryömiä, kontata ja kävellä.



Sofianna oli ahkera ja tunnollinen koululainen ja harrastuksiakin oli. Myös aiempi, ongelmallinen käytös väheni koko ajan ja jäi lopulta pois. Hyvä kasvatus ja hyvä äiti olivat asiassa tehneet tehtävänsä. Syksy kului tasaiseen tahtiin ja Sofianna oppi koulussa sekä myöskin martoissa ja partiossa monia taitoja. Mitään ongelmia ei syksyn aikana ollut ja oli puhetta siitä, että kuudennelle luokalle Sofianna pääsisi tavalliselle luokalle opiskelemaan, niin hyvin on mennyt. Sofianna oli kotonakin kotitöissä tunnollinen ja auttoi äitiä pikkusiskon hoidossa ja ulkoilutti koiran joka päivä niinkuin oli sovittu.



Heidi kävi joskus heillä kotona hoitamassa vauvaa. Heidi tykkäsi kovasti Janikasta ja oli niin, että Janika oli ensimmäinen Down-vauva jota Heidi on hoitanut. Heidi lähti joskus myös kirkkoon yhdessä Sofiannan, Janikan ja heidän äitinsä kanssa ja kun oli joskus vaikka kirkossa Sofiannan ja Janikan äidillä puheenpitämisvuoro niin Heidi piti vauvaa sen aikaa sylissä ja huolehti vauvasta sen aikaa.



Syksy kului mukavasti ja Sofianna sai hyvän todistuksen ennen joulua ja jouluksi tuli koko suku heille kylään. Heille tuli ukki ja ukin nykyinen puoliso, Äidin veli vaimonsa ja tytärpuoltensa sekä tytärpuolen pienen tyttären kanssa, äidin sisko tuli miehensä ja useamman lapsensa kanssa sinne, samoin myös veljet perheineen Amerikasta saapuivat ja nyt myös äidin toinenkin sisko perheineen. Oli koko suku koolla ja ihmisiä paljon ja pikku Janika kaikkien ihasteltavana ja silmäteränä ja siellä Janika kiersi sylistä syliin ja antoi kauniita hymyjään jokaiselle. Puolivuotias mutta hitaasti kehittynyt Down-tyttö. Osasi Janika ainakin yhden asian: hymyillä valloittavasti, vaikka muuta hän ei vielä osanutkaan. Janika oli kaikkien suosiossa kovasti ja kaikki ihastelivat, kuinka suloinen ja ihana Janika on. Sofianna oli innoissaan kun oli leikkitovereita. Oli yhden veljen pienet tyttäret, toisen veljen pienet pojat ja serkkupuolen pikkutyttö ja Sofianna leikki lasten kanssa mutta koska Sofianna on vanhin noista lapsista niin hän myös opasti ja autoi pienempiä ja katsoi pienempien perään aina välillä.



Joulu meni mukavasti ja lasten mieliksi oli myös joulupukki käynyt siellä. Sofianna sai paljon joululahjoja. Sukulaiset viipyivät heillä kotona Tuomaanpäivästä loppiaiseen saakka. Sitten loppiaisen jälkeen alkoi kevätlukukausi koulussa.