Muutoksia

Äiti meni työhön jälleen pitkän vanhempainvapaan jälkeen takaisin kiinteistönvälitystoimistolle asuntoja myymään ja Sofianna aloitti yläkoulun ja pikku Janika päiväkodin. Päiväkotia oli mietitty huolela myös erityishuollossa ja oli löydetty päiväkoti, joka on melko pieni ja johon sai avustajan helposti ja jossa ollut ennenkin kokemusta erityislapsesta tavallisessa ryhmässä. Päiväkotiin kun Janika vietiin 3-5-vuotiaiden lasten ryhmään, niin Janika aluksi hieman ujosteli, mutta alkoi sitten leikkiä siellä muiden lasten kanssa ja sekä työntekijät että lapset ottivat Janikan hyvin vastaan.


Janika oli päivät hoidossa josta Janikan haki yleensä äiti silloin kun töistä pääsi ja joskus isä haki silloin kun pääsi kotiin opiskelupaikastaan mutta useimmiten äiti haki. Päiväkodista tuli sellaista palautetta, että Janika ottaa mallia muista lapsista ja tekee samaa kuin muutkin ja sopeutuu ryhmään ja muille lapsille on kerrottu Janikan kehitysvammasta ja muut lapset usein auttavat Janikaa ja ovat jotenkin huolehtivaisia Janikaa kohtaan.


Sofianna aloitti yläkoulun ja yläkoulu oli siinä ihan lähellä ja sinne Sofianna meni kävellen. Sofianna viihtyi yläkoulussa ja sai kavereita joita toi kotiinkin ja tuntui pitävän kovasti opiskelusta siellä, mutta numerot kuitenkin tippuivat. Enää Sofianna ei ollut luokkansa paras oppilas kuten alakoulussa vaan nyt suoriutuminen oli keskitasoa. Mietittiin että siihen vaikuttaa varmaan osittain murrosikä ja osittain se kun yläkoulussa on vaativampaa opiskelu. Sofianna jo tuossa vaiheessa sanoi, että hän ei aio mennä lukioon vaan hän menee ammattikouluun sitten kun on käynyt peruskoulun ja vanhemmat kunnioittivat sitä päätöstä ja antoivat Sofiannan itse tehdä valintansa asiassa.


Sofianna oli hyvä musiikissa, kuvaamataidossa, liikunnassa ja kotitaloudessa mutta matematiikasta tai fysiikasta ja kemiasta hän ei erityisemmin pitänyt. Koulussa kuitenkin pärjäsi sen verran että sai niissäkin oppimäärän suoritettua joskaan ei mitenkään huipputasoisesti mutta kuitenkin keskinkertaisesti.



Seiskaluokka meni Sofiannalla kohtalaisesti mutta käytännön aineissa hyvin. Sofianna oli murrosiässä ja kotona toisinaan tuli erimielisyyttä vanhempien kanssa ja Sofianna saattoi suuttua jostakin mistä oli eri mieltä. Janika puolestaan oli uhmaikäinen. Perheessä oli nyt murrosikäinen nuori ja uhmaikäinen lapsi ja se asetti vanhemmuudelle omat haasteensa, mutta niistä selvittiin hyvin. Vuosi meni nopeasti ja elämä oli kaikin puolin onnellista mutta seuraavana vuonna alkoivat murheet.