Surua ja murhetta

Janika pääsi 11-vuotiaana jatkamaan koulua tavalliselle luokalle henkilökohtaisella opetussuunnitelmala ja oli sen verran kuntoutunut jo leukemiasta ja hiuksetkin olivat kasvaneet takaisin ja tämä koko perhettä koetellut Janikan leukemia oli voitettu. Veriarvotkin olivat jo ihan normaalit ja sekä äiti, isä että myös Sofianna iloitsivat asiasta. Sofianna sai vakituisen työpaikan eräästä lomitusrenkaasta ja oli lomitusrenkaan maatiloja lomittamassa ja oli kiireitä paljon.


Sofianna otti myös asuntolainan ja osti asunnon tuosta jonkun matkan päästä. Sofianna osti pienen maatilan johon hän vei kotoa vuohet ja kanat ja myös koiran. Sofianna haaveili että jos hän saa miehen joskus niin miehen kanssa hommaa myös lehmiäkin sinne aikanaan. Mutta toistaiseksi Sofianna asusteli yksinään siellä ja kävi töissä ja oli kiireinen kun töissä piti maatilat hoitaa ja kotona omatkin eläimet, mutta Sofianna oli tyytyväinen uuteen kotiinsa ja nyt oli tämäkin lapsi lentänyt jo pesästä ja eleli tyytyväisenä omassa kodissaan.



Kotiin jäi 11-vuotias Janika joka aluksi ikävöi siskoaan mutta tottui pian äidin ja isän tyttönä asumaan. Janika oli äidin ja isän ilon aihe ja todella ihana ja suloinen tyttö. Isä, äiti ja Janika elelivä kolmestaan ja joskus Janika pääsi viikonlopuksi Sofiannan luokse ja kun pääsi niin heillä oli siellä oikein kivaa. Elämä jatkui onnellisena. Janika kävi koulua ja myös pianotunneilla hän kävi ja osasi jo todella hyvin soittaa monia kappaleita pianolla.



Koulussa Janika oli edelleen siinä samassa luokassa missä aloittikin koulun ja kun Janika oli ollut kauan sairaalassa, muut olivat ikävöineet Janikaa ja olivat onnellisia kun Janika sitten tuli takaisin. Luokkakaverit olivat nyt myös vähän isompia kuin silloin koulun alkaessa ja tiesivät ja ymmärsivät Janikalla olevan Downin syndrooma ja he ottivat Janikan mukaan ja hyväksyivät Janikan ja myös auttoivat Janikaa monessa asiassa. Janika oleminen luokassa oli opettanut muille lapsille paljon erilaisuuden hyväksymisestä ja Janika omana itsenään oli heille kaikille tärkeä ja siitä oltiin iloisia kun Janika ei kuollut silloin kun sairasti leukemian.



Seurakunnassa Janika oli mukana muitten joukossa varhaisnuorten eli Warkkien illoissa joita seurakunta järjesti ja niissä Janika hyväksyttiin porukkaan mukaan ja Janikan myötä seurakunnan muut varhaisnuoret olivat oppineet hyväksymään vammaisia ja ottamaan vammaisetkin mukaan. Janika osallistui myös 9-12-vuotiaiden lasten leireille ja jos tarvitsi avustajaa niin isosisko Sofianna tuli avustajaksi Janikalle sinne. Sofianna oli läheinen ja rakas sisko Janikalle ja todella tärkeä hänelle.



Sellainen surullinen asia tapahtui, etä isä sai jouluna sydänkohtauksen ja joutui sairaalaan. Joulun jälkeen saatiin surullinen tieto, että isä oli kuollut. Äiti jäi taas uudemman kerran leskeksi ja Sofianna ja Janika itkivät myös ja olivat surullisia. Isä haudattiin kotipaikkakunnan hautausmaalle. Hautajaisissa Sofianna ja Janika lauloivat yhdessä tämän laulun:


Kaipaan päästä rantamille kauniin maan
missä elämän virta kuohuaa.
Missä armon valtameri Jeesuksen
huuhtoo synnit saastat sydämen.
Armahdettu taakkojeni alta
puhdas olen taivaltaja maan
siksi onkin määränäni kaunis maa
missä ikirauha asustaa

Vaikka tummat pilvet heittää varjojaan
vuoritiellä on raskas vaeltaa
Kuitenkin on määränäni kaunis maa
missä ikirauha asustaa
Usein valtaa matkamiehen mielen
kaipuu päästä kotiin uuden maan
Siksi onkin määränäni kaunis maa
missä ikirauha asustaa

Hetken vielä vuoritietä taivallan
taivaan tähtihin silmäin tähyää
Siellä enkelkuoro oottaa matkaajaa
matka päättyy ikikunniaan
Vaivan valjaat riemupukuun vaihtuu
onnellisten osan sielu saa
Siksi onkin määränäni kaunis maa
missä ikirauha asustaa.

- Ilmari Kaskikallio



Myös tämän laulun he lauloivat yhdessä, vierekkäin yllään kauniit mekot, hieman yli parikymppinen Sofianna yhdessä 11-vuotiaan Down-pikkusiskonsa kanssa


Lastenhuoneen seinälle kun katson
näen siinä kuvan enkelin
kulkemassa yli suuren rotkon
lapsia suojelee hän siivin valkoisin

Mä mietin joskus onko jotain muuta
jotain mitä en voi käsittää
onko jossain taivaan valtakunta
siellä minne ihmiset ei nää, ei nää

Kerro mulle jossakin on taivas
kerro siel ei ole kuolemaa
kerro mulle jossakin on taivas
kerro siellä Jeesus asustaa

Ei siellä kukaan kysy papereita
eikä mihin kerhoon kuulutaan
ei siellä tarvii enää laskelmoida
mitkä ihmissuhteet kannattaa, kannattaa

Siel ei ole enää kyyneleitä
siel ei turvauduta valheisiin
siellä on vain joukko eksyneitä
jotka takas kotiin noudettiin, noudettiin




 Hautajaisissa oli mukana myös mummo jonka asiakkaana isä oli ollut silloin kun oli aikoinaan puliukko ja mummo joka oli pitänyt isää kuin omana poikanaan koska mummolla omaa poikaa ei ollut, niin myös mummo halusi laulaa hautajaisissa ja mummo piti puheen jossa sanoi, että hän työkseen hoiti ja kuntoutti Luukas Vähäniittyä ja että hän oli siihen aikaan hieman alle kuusikymppinen ja Luukas olinelikymppinen ja Luukas oli mummolle kuin oma poika kun poikaa ei mummo ollut koskaan saanut ja mummo oli rakastanut ja säälinyt asunnotonta nelikymppistä vasta linnasta vapaaksi päässyttä puliukkoa kuin omaa poikaansa, poikaa joka sine aina tuli asiakkaaksi sossun myöntämällä maksusitoumuksella ja aina mummo iloitsi kun joku asia meni parempaan suuntaan tuon rakkaan pojan elämässä ja mummo lauloi vanhan kansakoululaulun jonka hän tuolle "rakkaalle pojalle" omisti

1. "Mistäs tulet, kustas tulet,
poikani iloinen?" –
:,: "Meren rannalta, meren rannalta,
äitini kultainen." :,:

2. "Mitä sieltä tekemästä,
poikani iloinen?" –
:,: "Hevostani juottamasta,
äitini kultainen." :,:

3. "Mist' on miekkasi vereen tullut,
poikani iloinen?" –
:,: "Pistin veljeni kuoliaaksi,
äitini kultainen." :,:

4. "Mintähen sinä veljesi pistit,
poikani poloinen?" –
:,: "Mintähen naistani nauratteli,
muorini kultainen." :,:

5. "Minne nyt sinä itse joudut,
poikani poloinen?" –
:,: "Muille maille vierahille,
muorini kultainen." :,:

6. "Koskas sieltä kotihin käännyt,
poikani poloinen?" –
:,: "Konsa tähdet taivaalla tanssii,
muorini kultainen." :,:

7. "Koskas tähdet taivaalla tanssii,
poikani poloinen?" –
:,: "Konsa kaikki tuomiolle tullaan,
muorini kultainen." :,:

 Hautajaisten jälkeen suru oli suuri kotimökissä kauan. Äiti jäi yksin kehitysvammaisen tyttären kanssa ja murhetta oli.