Ysiluokkalainen

Sofianna oli nyt 15-vuotias nuori nainen. Hän oli kasvanut kovasti, ei olut enää pikkutyttö vaan nuori nainen jo ja kesällä hän oli käynyt helluntaiseurakunnan Fifteen-leirillä. Sofiannan äiti oli mormoni ja isä helluntailainen ja tähän saakka Sofianna oli ollut mormoni, mutta nyt oli myös toisenlaiset ajatukset uskosta ja Jumalasta nousseet pintaan ja Sofianna mietti parhaillaan sitä, mihin hä oikeastaan uskookaan ja millä tavalla.


Sofiannalla alkoi ysiluokka siinä samassa pienryhmässä johon hän oli päässyt viime vuonna ja se pienryhmä oli niin hyvä, että Sofianna ajatteli, että hän käy varmaan vielä kymppiluokankin siinä, jos ei satu pääsemään ammattikouluun. Sofianna päätti hakea ammattikouluun maatalouslinjalle ja hän ajatteli hakea Kuusamoon asti ja perhe oli sitä mieltä, että jos Sofianna pääsee Kuusamoon opiskelemaan niin sitten muutetaan Kuusamoon ja etsitään sieltä uusi koti.


Koulussa Sofianna auttoi pienempiä ja oli luokassa opettajan luotto-oppilas jolle opettaja antoi toisinaan vastuuta esimerkiksi uusien pienryhmään tulleiden seiskaluokkalaisten opastamisessa. Sofianna oli paljon muuttunut siitä, millainen oli ollut lapsena ja hyvä perhe johon hän oli päässyt entisestä huonosta perheestä ja sen lisäksi myös terapia oli tehnyt tehtävänsä ja Sofianna oli nyt hyvinkin tasapainoinen.



Pikku Janika oli 5-vuotias ja päiväkodissa touhusi muiden mukana ja hyvin sopeutui porukkaan. Janikalla oli monia hyviä kavereita hoidossa ja kaverit siellä huolehtivat Janikasta ja auttoivat Janikaa. Janika ei puhunut vielä kovin hyvin, joitakin sanoja sanoi ja puheterapiassa käyttiin Janikaa, että Janika oppisi paremmin puhumaan. Kotona Janika oli aina halailemassa ja tulemassa syliin ja monesti Janika vieraillekin ihmisile hymyili ja tervehti vieraitakin ihmisiä ja kun Sofiannan kavereita tuli käymään, niin Janika heitäkin tervehti ja tuli halimaan ja kukaan ei kokenut sitä ongelmaksi vaan Janika oli kaikkien mielestä suloinen ja ihana.


Joskus kaupassakin Janika saattoi ihan ventovierasta tervehtiä, halata ja antaa jopa pusun poskelle. Jotkut ihmiset kiusaantuivat ja hämmentyivät tuosta ja Janikaa joutui toppuuttelemaan tuossa vieraitten lähestymisessä. Janika rakasti myös vauvoja ja halusi aina paijata vauvaa ja jos kaupassa jollakin oli vauva, niin Janika saattoi sännätä perään ja hokea "vauva, vauva!" ja mennä silittelemään vauvaa. Kaikki ei tietenkään tykänneet siitä, kun vieras Down-lapsi tulee käpälöimään vauvaa ja Janikaa piti vahtia kaupassa kokoajan.



Janika oli vilkas ja utelias sekä myöskin äärimmäisen seurallinen ja tuttujen kesken se oli kiva asia mutta aina löytyi myös niitä, ketkä hämmentyivät tai suuttuivat Janikan käytöksestä. Janikan kanssa käytiin sekä mormonikirkolla että myös helluntaiseurakunnassa. Helluntaiseurakunnassa Janika oli mukana pyhäkoulussa yhdessä muitten lasten kanssa ja mormonikirkolla Janika osallistui alkeisyhdistyksen kokouksiin.Janika oli molemmissa hyvin otettu vastaan eikä noissa paikoissa ketään häirinnyt Janikan ystävällisyys.



Sofianna tykkäsi edelleen touhuta Janikan kanssa ja Sofiannasta oli iso apu Janikan hoidossa ja kuntoutuksessa ja Janikan asioihin Sofianna osallistui siinä missä vanhemmatkin ja koska Sofianna on niin paljon vanhempi kuin Janika, hän otti niin paljon vastuuta pikkusiskostaan että oli tavallaan kuin kolmas vanhempi tuolle Janikalle.



Lomina ja juhlapyhinä tulivat äidin amerikkalaiset pojat perheineen käymään ja Janika oli heidänkin keskuudessaan pidetty lapsi jota kaikki rakastivat ja veljien lapset tykkäsivät touhuta Janikan kanssa ja veljet sekä veljien vaimot tykkäsivät myös Janikasta, samoin myös äidin sisko perheineen tykkäsivät Janikasta, samoin myös ukki, joka oli edelleen elossa, tykkäsi Janikasta ja sanoi, että Janika on paras lapsenlapsi mitä hänelä ikinä on ollut.



Sofianna kävi koulua ahkerasti ja kun tuli yhteishaun aika, hän haki maatalousoppilaitokseen Kuusamoon ja jo alustavasti etsittiin sieltä asuntoa ja äiti jäi eläkkeelle työstään samana vuonna. Isä oli työtön mutta oli toisinaan työkkärin työkokeiluissa ja palkkatukitöissä. Äidilä oli hyvä eläke, jolla elätti hyvin koko perheen. Sofiannan kohdalla oli niin, että Sofianna haki ammattikouluun mutta oli myös mahdollista etä jos ei satu pääsemään ammattikouluun niin samassa koulussa voi jatkaa vielä vuoden kymppiluokalla ja sen jälkeen hakea uudestaan.



Kaikki sujui hyvin. Tuli kesä ja kesän alkupuolella tieto, etä Sofianna pääsee Kuusamoon opiskelemaan maanviljelijäksi/maatalouslomittajaksi. Niin sitten koko perhe muutti Kuusamoon. Janikan päivähoitoasioita selviteltiin ja nyt on niin, että koska äiti on eläkkeellä, ei Janikan tarvitse olla päivähoidossa koko päivää vaan puolipäiväisenä. Janikalle haettiin Kuusamosta esikoulupaikkaa ja Janikallakin kävi hyvin: nimittäin Janika pääsi tavallisen päiväkodin normaaliin esikouluryhmään Kuusamoon ja oli tervetulut syksyllä sen aloittamaan. Asuntoa haetiin ja ajateltiin, että asutaan mökilä siihen saakka kunnes asunto löytyy ja mentiin koko kesäksi mökille ja siellä vietettiin aikaa ja asuntoa haettiin koko ajan, kaikista mahdollisista paikoista ja sitten löytyi myös asunto: pieni omakotitalo Kuusamosta.